Kuoro kuitenkin kyseenalaistaa Tiresiasin väitteiden todenperäisyyden. He pitävät Oidipusta jalona ja viisaana hallitsijana, joka oli aiemmin pelastanut Theban Sfinksiltä. Heidän on vaikea uskoa, että hän olisi tietoisesti voinut syyllistyä niin hirvittäviin rikoksiin.
Kuoro tunnustaa Tiresiaan maineen kunnioitettuna profeettana, mutta toteaa myös, että profeetat eivät ole erehtymättömiä. He päättelevät, että Tiresias voi johtua henkilökohtaisista valituksista tai väärästä ylpeydestä ja kyseenalaistaa hänen profetioidensa paikkansapitävyyden.
Kun näytelmä etenee ja Tiresiasin syytöksiä tukevia todisteita ilmaantuu, kuoro muuttaa vähitellen näkemystään. He tulevat yhä vakuuttuneemmiksi Oidipuksen syyllisyydestä ja ilmaisevat myötätuntoa hänen kärsimyksensä suhteen. He kuitenkin tunnustavat myös, että Oidipuksen toimet, vaikka ne olivatkin tahattomia, aiheuttivat katastrofin kaupungille.
Kaiken kaikkiaan kuoron näkemys Tiresiaan syytöksistä Oidipusta vastaan käy läpi muutosta alkuperäisestä skeptisyydestä niiden totuudenmukaisuuden myöhempään tunnustamiseen. Tämä muutos heijastaa päähenkilön traagista kehityskulkua ja hänen kohtalonsa purkamista korostaen kuoron roolia tarinan kommentaattorina ja moraalisena ohjaajana.