Esimerkiksi melodian, joka vaihtelee keskimmäisestä C:stä G:hen korkean C:n yläpuolella, melodia-alue on 12 puolisäveltä tai 1 oktaavi ja täydellinen kvintti, kun taas melodian, joka vaihtelee matalasta C:stä F#:aan keskitason C:n alapuolella, on melodia-alue 11 puolisäveltä tai täydellinen oktaavi.
Musiikkiteoksen melodinen alue voi olla tärkeä tekijä sen yleisluonteen ja tunnelman määrittämisessä. Laajan melodia voi kuulostaa laajemmalta ja dramaattisemmalta, kun taas kapeampi melodia voi kuulostaa intiimimmältä ja lyyrisemmältä. Säveltäjät käyttävät usein melodiaa strategisella tavalla luodakseen erityisiä tehosteita musiikkiinsa.
Sen lisäksi, että sillä on rooli musiikin kokonaisluonteen määrittämisessä, melodiaa voidaan käyttää myös kontrastin ja jännityksen luomiseen. Esimerkiksi melodia, joka alkaa matalasta rekisteristä ja nousee vähitellen korkeampaan rekisteriin, voi luoda odotuksen ja huipentumatunteen. Samoin eri rekisterien välillä liikkuva melodia voi luoda jännityksen ja vapautumisen tunteen.
Musiikkiteoksen melodinen alue on tärkeä musiikillinen elementti, jonka avulla voidaan luoda monenlaisia tehosteita. Valitsemalla huolellisesti melodian muodostavat nuotit, säveltäjät voivat luoda musiikkia, joka on sekä kaunista että ilmaisuvoimaista.