Kanoninen musiikki nousi esiin renessanssin ja barokin aikana, erityisesti säveltäjien, kuten Johann Sebastian Bachin, Palestrinan ja Thomas Tallisin teoksissa. Bachin "Goldberg-variaatiot", "Fugan taide" ja "Musiikkitarjonta" ovat tunnettuja esimerkkejä kaanonisesta musiikista, jotka osoittavat hänen muodon hallintaansa.
Canonin muunnelmia ovat:
* Canon oktaavissa: Toinen ääni tulee oktaavin korkeammalle tai pienemmälle kuin alkuperäinen melodia.
* Canon yksimielisesti: Toinen ja sitä seuraavat äänet tulevat samalla korkeudella kuin alkuperäinen melodia.
* Canon lisäyksellä: Toinen ja sitä seuraavat äänet tulevat sisään alkuperäistä melodiaa hitaammin tai pidemmillä sävelen kestoilla.
* Canon pienennettynä: Toinen ja sitä seuraavat äänet tulevat sisään alkuperäistä melodiaa nopeammalla tempolla tai lyhyemmällä sävelen kestolla.
Canon-musiikin säveltäminen ja esittäminen jatkuu tänäkin päivänä, ei vain klassisen musiikin, vaan myös nykyajan genreissä, kuten pop- ja kansanmusiikissa. Se on edelleen tärkeä ja vaikuttava tekniikka, joka edistää musiikkiteoksen äänien tai instrumentaaliosien tekstuuria, syvyyttä ja vuorovaikutusta.