Termi "klassinen musiikki" yhdistetään usein länsimaiseen klassisen musiikin perinteeseen, joka syntyi Euroopassa keskiajalla ja renessanssilla. Klassisen musiikin varhaiset muodot, kuten gregoriaaninen laulu ja moniääninen musiikki, olivat luonteeltaan pääasiassa uskonnollisia, ja niitä esitettiin kirkoissa ja katedraaleissa. Ajan myötä klassiseen musiikkiin alkoi sisältyä maallisempia elementtejä, ja se laajeni uskonnollisten asetusten ulkopuolelle instrumentaalimusiikkiin, oopperaan ja muihin genreihin.
Klassisen musiikin käsitys erillisenä genrenä nousi esiin 1700- ja 1800-luvuilla, jolloin säveltäjät, kuten Bach, Mozart ja Beethoven loivat joitakin klassisen musiikin vaikutusvaltaisimmista teoksista. Heidän sävellyksensä sisälsivät monimutkaisia rakenteita, hienostuneita melodioita ja rikkaita harmonioita, ja ne asettivat standardin nykyään "klassiseksi" pidetylle musiikille.
On kuitenkin tärkeää huomata, että klassinen musiikki on jatkanut kehittymistä ja monipuolistumista näiden historiallisten ajanjaksojen jälkeen, sisältäen vaikutteita eri kulttuureista ja perinteistä. Nykymusiikki sisältää laajan valikoiman tyylejä ja genrejä uusklassisesta minimalistiseen ja elektroniseen musiikkiin, ja sitä muovaavat jatkuvasti uudet ideat ja innovaatiot.
Yhteenvetona voidaan todeta, että klassista musiikkia on kuultu kautta historian eri muodoissa ja tyyleissä, ja sen juuret juontavat juurensa uskonnolliseen musiikkiin keskiajalla ja kehittyivät omana genrenä 1700- ja 1800-luvuilla. Termi "klassinen musiikki" kattaa kuitenkin laajan ja kehittyvän valikoiman musiikkityylejä ja perinteitä, joista nautitaan ja niitä arvostetaan edelleen ympäri maailmaa.