Allegro on yksi yleisimmistä klassisen musiikin tempomerkinnöistä, ja sitä löytyy monenlaisista genreistä, kuten sinfonioista, sonaateista, konsertoista ja oopperoista. Joitakin kuuluisia esimerkkejä Allegro-liikkeistä ovat:
* Beethovenin 5. sinfonian ensimmäinen osa, jonka nimi on "Allegro con brio" ("paastota hengellä").
* Mozartin pianosonaatin nro 16 kolmas osa, joka on merkitty "Allegro".
* Mendelssohnin viulukonserton toinen osa, joka on merkitty "Allegro molto" ("erittäin nopea").
Allegroa käytetään myös jazzissa ja populaarimusiikissa ilmaisemaan nopeaa tempoa. Näissä genreissä se yhdistetään usein muihin tempomerkintöihin tarkemman tunnelman luomiseksi. Esimerkiksi "Allegro moderato" tarkoittaa "kohtalaisen nopeaa", kun taas "Allegro molto" tarkoittaa "erittäin nopeaa".
Allegro on monipuolinen tempoindikaattori, jolla voidaan luoda erilaisia tunnelmia ja tunnelmaa musiikkiin. Se on tärkeä osa musiikillista sanastoa, ja muusikoiden on tärkeää ymmärtää, miten Allegro-kohdat tulkitaan ja esitetään tarkasti.