Tämä ajanjakso kattaa musiikin sen varhaisimmista alkuperästä Qin-dynastian loppuun. Sille on ominaista yksinkertaisten soittimien käyttö, kuten xiao (bambuhuilu), se (sitra) ja gu (rumpu). Musiikkia käytettiin uskonnollisiin seremonioihin, hoviviihteeseen ja sotilaallisiin tarkoituksiin.
Keskiaikainen musiikkikausi (Qin-dynastia – 960 jKr.)
Tänä aikana kehitettiin kehittyneempiä soittimia ja musiikkimuotoja. Pipa (luutu), zheng (sitra) ja huqin (jousisoitin) tuotiin Keski-Aasiasta. Musiikkia käytettiin edelleen uskonnollisiin seremonioihin ja hoviviihteeseen, mutta sitä alettiin esittää myös teattereissa ja teehuoneissa.
Modernimusiikkikausi (960 jKr – nykyhetkellä)
Tänä aikana kiinalainen musiikki kehittyi jatkuvasti uusien genrejen ja tyylien ilmaantuessa. Tänä aikana kukoisti ooppera, instrumentaalimusiikki ja kansanmusiikki. Kiinalainen musiikki alkoi myös saada vaikutteita länsimaisesta musiikista, mikä johti uusien fuusiomusiikin muotojen kehittymiseen.