Dynamiikka ilmaistaan tyypillisesti nuotinkirjoituksessa käyttämällä italialaisia termejä, kuten piano, forte, crescendo ja diminuendo. Tässä on joitain yleisesti käytettyjä dynamiikkatermejä ja niiden merkityksiä:
1. Piano (p):Pehmeä
2. Forte (f):Kova
3. Mezzo-piano (mp):kohtalaisen pehmeä
4. Mezzo-forte (mf):Melko kovaääninen
5. Pianissimo (pp):Erittäin pehmeä
6. Fortissimo (ff):Erittäin kova
7. Crescendo (<):Vähitellen lisääntyvä äänenvoimakkuus
8. Decrescendo (>):Vähitellen vähenevä äänenvoimakkuus
9. Forte piano (fp):Kova, jota seuraa välittömästi pehmeä
10. Piano forte (pf):Pehmeä, jota seuraa välittömästi kovaääninen
11. Subito piano (sp):Yhtäkkiä pehmeä
Dynamiikkaa voidaan soveltaa yksittäisiin nuotteihin, lauseisiin tai kokonaisiin sävellyksen osiin. Ne lisäävät musiikkiin ilmaisuvoimaista syvyyttä, tunteita ja luonnetta ja auttavat välittämään säveltäjän suunnitteleman tulkinnan. Dynamiikassa on myös ratkaiseva rooli tasapainon ja kontrastin luomisessa kokoonpanossa tai orkesterissa, jolloin tietyt instrumentit tai osat erottuvat joukosta tai sulautuvat yhteen.
Muusikot ja esiintyjät ohjaavat dynamiikkaa muuntelemalla soittonsa voimakkuutta, säätämällä joustotekniikkaansa jousisoittimissa tai käyttämällä eri tasoisia hengityksen hallintaa puhallinsoittimissa. Ne noudattavat musiikin dynaamisia merkintöjä varmistaakseen kappaleen tarkan ja ilmeikkään toiston.
Dynamiikka on olennainen osa musiikin teoriaa ja esityskäytäntöä, ja se edistää merkittävästi musiikkiteoksen yleistä ilmaisukykyä ja emotionaalista vaikutusta.