Laajennetut tekniikat, kuten soittimien soittaminen muilla kuin perinteisillä esineillä tai epätavanomaisten sormitustekniikoiden käyttö, mahdollistavat laajan valikoiman tekstuurimahdollisuuksia. Nämä tekniikat irtautuvat perinteisistä soittimistaavoista luoden uusia sointisävyjä, tehosteita ja tekstuureja, jotka työntävät perinteisen musiikillisen ilmaisun rajoja.
Lisäksi nykymusiikki sisältää usein elektronisia elementtejä, syntetisaattoreita ja samplereita, jotka mahdollistavat äänien manipuloinnin ja muuntamisen monimutkaisten tekstuurien luomiseksi. Elektronisia ääniä voidaan kerrostaa, käsitellä ja ohjata monin eri tavoin, mikä mahdollistaa nykymusiikille ominaisen rikkaan ja monimutkaisen äänikuidon.
Epätavanomaisten tekstuurien etsintä ja teknologian yhdistäminen ovat nousseet nykymusiikin määrittäviksi piirteiksi, jotka erottavat sen aikaisemmista ajanjaksoista ja muovaavat sävellyksissä kuultavia ainutlaatuisia äänimaisemia ja tekstuureja.