Soolokitaristit ovat tyypillisesti vastuussa soolojen soittamisesta, jotka ovat melodisia improvisaatioita, jotka esittelevät heidän teknisiä taitojaan ja musiikillista luovuuttaan. Solikitaristit käyttävät usein säröä ja muita tehosteita lisätäkseen soittoaan kestävyyttä ja ilmeisyyttä.
Rytmikitaristit puolestaan tarjoavat musiikin rytmisen perustan soittamalla sointuja tai soittamalla arpeggioita. He käyttävät usein puhdasta tai hieman vääristynyttä soundia varmistaakseen, että heidän soittonsa täydentää kitaraa ja muita yhtyeen instrumentteja.
Yleisesti ottaen solistikitaristit ovat todennäköisemmin valokeilassa ja saavat enemmän huomiota yleisöltä. Rytmikitaristit ovat kuitenkin yhtä tärkeitä yhtyeen kokonaissoundin kannalta ja heillä on ratkaiseva rooli kitaran ja muiden instrumenttien tukemisessa ja parantamisessa.
Viime kädessä "paras" kitaristi on se, joka parhaiten täydentää musiikkia ja yhtyeen yleistä soundia. Sekä lyijy- että rytmikitaristit voivat olla yhtä lahjakkaita ja edistää merkittävästi bändin menestystä.