Kun Nick sanoo, että hän yhtäkkiä arvasi totuuden, hän viittaa hetkeen, jolloin hän ymmärtää, että Gatsbyn unelma perustuu pohjimmiltaan harhaan ja saavuttamattomaan ihanteeseen. Hän ymmärtää, että Gatsby on jahdannut illuusiota ja että hänen pakkomielleensä Daisyyn perustuu romanttisiin muistoihin eikä hänen aidoon ymmärrykseensä hänen persoonana.
Tämä oivallus valaisee myös Gatsbyn traagista taustaa, hänen kaipauksensa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja valitsemaansa itsetuhoista polkua. Nickin totuuden tunnustaminen korostaa kirjan keskeistä teemaa – toteutumattomien unelmien jahtaamisen turhuutta ja menneisyydessä elämisen aiheuttamia tuhoisia seurauksia.