Yhtäältä heidän huolestumiselleen on päteviä syitä. Caesarista on tullut yhä kunnianhimoisempi ja vallanhimoisempi, ja hänen toimintansa ovat alkaneet uhata Rooman tasavallan perinteistä voimatasapainoa. Hänen suosionsa tavallisten ihmisten keskuudessa on tehnyt hänestä mahdollisen uhan senaatille, ja hänen sotilaalliset voittonsa ovat antaneet hänelle hallinnan suuressa ja uskollisessa armeijassa. Lisäksi Caesarin kieltäytyminen hylkäämästä kuninkaan titteliä on herättänyt epäilyjä siitä, että hän aikoo ryhtyä diktaattoriksi.
Toisaalta osa salaliittolaisten peloista perustuu pikemminkin huhuihin ja spekulaatioihin kuin konkreettisiin todisteisiin. He esimerkiksi uskovat, että Caesar suunnittelee marssia Roomaan ja hajottaa senaatin, vaikka tämän väitteen tueksi ei ole todisteita. Lisäksi heihin vaikuttaa Cassiuksen manipuloiva retoriikka ja hänen kykynsä leikkiä heidän tunteillaan.
Loppujen lopuksi on vaikea sanoa lopullisesti, ovatko salaliittolaisten pelot perusteltuja vai perusteettomia. Heillä on päteviä syitä huoleen, mutta heihin vaikuttavat myös huhut ja spekulaatiot. Lopulta jokainen lukija päättää itse, uskovatko salaliittolaisten pelot oikeutettuiksi.
On syytä huomata, että näytelmässä esitetään useita näkökulmia Caesarin hahmoon ja motiiveihin, ja eri hahmoilla on hänestä erilaisia mielipiteitä. Jotkut hahmot, kuten Brutus ja Cassius, uskovat, että Caesar on vaarallinen uhka tasavallalle, kun taas toiset, kuten Mark Antony, uskovat hänen olevan loistava johtaja, joka on toiminut Rooman parhaiden etujen mukaisesti. Näytelmässä tarkastellaan myös salaliittolaisten kohtaamia monimutkaisia moraalisia ongelmia, kun he vertaavat Caesarin salamurhan mahdollisia etuja mahdollisiin riskeihin.