Irtisanoutumisteoriaa on myös kritisoitu sosiaalisen tuen merkityksen huomiotta jättämisestä myöhemmässä elämässä.
- Jerromen ja Manheimerin (1984) mukaan irrottautumisteoria ei ottanut riittävästi huomioon *ulkoisten muuttujien*, kuten sosiaalisen ympäristön ja mahdollisuuksien, roolia ikääntyneiden aikuisten käyttäytymisen muokkaamisessa.
- He väittävät, että irtautuminen ei välttämättä ole väistämätöntä tai toivottavaa ja että vanhemmat aikuiset voivat ja pysyvät aktiivisina ja osallistuvat sosiaaliseen elämään, kun heillä on siihen mahdollisuus.
- He viittaavat myös siihen, että irtautuminen ei välttämättä ole merkki psykologisesta hyvinvoinnista, kuten teoria ehdottaa, vaan pikemminkin vastaus sosiaalisiin voimiin, jotka työntävät iäkkäät aikuiset ulos yhteiskunnasta.