Tässä on erittely hänen menetelmistään:
* Systeemaattinen havainnointi: Gesell teki laajoja havaintoja lapsista naturalistisissa olosuhteissa. Hän dokumentoi heidän fyysisen, motorisen, kielellisen, sosiaalisen ja emotionaalisen kehityksensä lapsesta nuoruusikään. Tämä havainto sisälsi:
* Lasten käyttäytymisen tallentaminen: Tähän sisältyi heidän tekojensa, reaktioidensa ja ilmaisujensa huomioiminen eri tilanteissa.
* Kehitysprofiilien luominen: Gesell käytti kerättyä tietoa ikään liittyvien normien määrittämiseen erilaisille kehitysvaiheille.
* Tieteellinen mittaus: Gesell uskoi, että lapsen kehitys noudatti ennustettavaa kaavaa jokaisen vaiheen rakentaessa edellistä. Tämän mittaamiseksi hän kehitti sarjan kehitysasteikkoja joka sisälsi:
* Moottorin kehitys: Arvioi kykyjä, kuten ryömimistä, kävelyä ja tarttumista.
* Kielen kehitys: Arvioi taitoja, kuten hölmöilyä, puhumista ja kielen ymmärtämistä.
* Mukautuva toiminta: Testaa kykyjä, kuten itsehoito, sosiaalinen vuorovaikutus ja ongelmanratkaisu.
* Henkilökohtainen ja sosiaalinen kehitys: Tarkkailevat näkökohtia, kuten tunnehallintaa, sosiaalisia taitoja ja itsenäisyyttä.
* Kypsytysteoria: Gesell ehdotti tutkimuksessaan kypsymisteoriaa kehityksestä, mikä viittaa siihen, että kasvu- ja muutosprosessi on suurelta osin ennalta ohjelmoitu ja etenee luonnollisesti. Hän uskoi, että ympäristötekijät voivat vaikuttaa kehitykseen, mutta taustalla olevat mallit olivat synnynnäisiä.
* Luonto vs. hoito: Gesellin työ nojautui vahvasti "luonto"-puolelle luonto vs. ravitsemus -keskustelussa. Hän korosti biologisten tekijöiden merkitystä kehityksen muotoilussa, mikä viittaa siihen, että lapset etenevät kehitysvaiheissa omaan tahtiinsa geneettisten taipumustensa vaikutuksesta.
Tärkeimmät panokset:
* Kehitysnormit: Gesellin tutkimus tarjosi arvokkaita näkemyksiä lasten tyypillisistä kehitysmalleista, mikä loi vertailuarvot terveelle kehitykselle.
* Kypseninen näkökulma: Hänen teoriansa korosti kehityksen biologisten perusteiden ymmärtämisen tärkeyttä.
* Vaikutus lastenkasvatustapoihin: Gesellin työ vaikutti lastenkasvatuskäytäntöjen kehittymiseen ja tiedotti vanhemmille ja kasvattajille lapsen kehityksen vaiheista.
On kuitenkin tärkeää huomata, että Gesellin keskittymistä kypsymiseen kritisoitiin ympäristön ja kokemuksen merkittävän roolin huomiotta jättämisestä. lapsen kehityksen muokkaamisessa. Nykyaikaiset kehitysteoriat tunnustavat luonnon ja kasvatuksen välisen vuorovaikutuksen ja korostavat sekä biologisten tekijöiden että ympäristövaikutusten merkitystä lapsen kasvulle.