Arts >> Kulttuuri ja viihde >  >> magic >> taikatemppua

Kuinka kärpänen jää loukkuun meripihkaan?

Kärpäset jäävät loukkuun meripihkaan, kun ne takertuvat puun tahmeaan hartsiin. Hartsi, jota puu tuottaa suojautuakseen hyönteisiltä ja muilta tuholaisilta, kovettuu ajan myötä ja muuttuu lopulta meripihkaiseksi. Jos kärpänen ei ole onnekas laskeutumaan hartsin päälle, se takertuu nopeasti eikä pääse pakoon. Kärpäsen ruumis säilyy lopulta meripihkassa, mikä tarjoaa tutkijoille vilauksen muinaiseen maailmaan.

Meripihka on fossiloitunut hartsi, jota esiintyy monissa osissa maailmaa. Se on tyypillisesti väriltään keltainen tai oranssi, ja sitä käytetään usein koruissa ja muissa koriste-esineissä. Meripihka on myös arvokas tietolähde menneisyydestä, sillä se voi sisältää säilöttyjä kasveja, eläimiä ja hyönteisiä.

Vanhin tunnettu meripihka on peräisin hiilikaudelta, joka kesti noin 360-300 miljoonaa vuotta sitten. Tämä meripihka löydettiin Skotlannista, ja se sisältää erilaisten kasvien ja eläinten jäänteitä, mukaan lukien hyönteiset, hämähäkit ja jopa pienen liskon.

Meripihkaa muodostuu, kun hartsi puusta tihkuu ulos ja kovettuu. Tämä voi tapahtua, kun puu on vaurioitunut tai kun hyönteiset tai muut tuholaiset hyökkäävät siihen. Hartsi toimii suojaavana esteenä, sulkee haavan ja estää puuta tarttumasta.

Ajan myötä hartsi kovettuu ja muuttuu meripihkaiseksi. Fossiloitumisprosessi voi kestää miljoonia vuosia, eikä sitä täysin ymmärretä. Uskotaan kuitenkin, että hartsi korvataan vähitellen mineraaleilla, kuten piidioksidilla ja kalsiitilla. Tämän prosessin tuloksena muodostuu kova, kestävä materiaali, joka voi kestää miljoonia vuosia.

Meripihka on arvokas resurssi tutkijoille, sillä se voi tarjota tietoa eri alueiden menneestä ilmastosta, kasvillisuudesta ja eläinelämästä. Sen avulla voidaan myös tutkia eri lajien kehitystä sekä seurata kasvien ja eläinten muuttoa ajan mittaan.

taikatemppua

Lähikategoriat