* Tottelevaisuus ja sokea usko: Erasmus kritisoi joidenkin luostarikuntien vaatimaa kiistatonta tottelevaisuutta väittäen, että se tukahduttaa kriittisen ajattelun ja yksilöllisen arvostelun. Hän uskoi, että todellisen hurskauden tulisi perustua järkeen ja ymmärrykseen, ei sokeaan auktoriteetin noudattamiseen.
* Köyhyyden ja siveyden lupaukset: Vaikka hän kunnioitti näiden lupausten takana olevia ihanteita, Erasmus näki niiden käytännön täytäntöönpanon johtavan usein tekopyhyyteen ja korruptioon. Hän väitti, että jotkut munkit käyttivät lupauksiaan keinona välttää vastuuta ja saada valtaa ja vaikutusvaltaa.
* Rituaalit ja seremonia: Erasmus kritisoi monimutkaisia ja merkityksettömiä rituaaleja, koska hän piti niitä vain ulkoisen hurskauden osoituksena, josta puuttui todellinen henkinen aines. Hän suosi yksinkertaisempaa, henkilökohtaisempaa uskonnon muotoa, joka perustui sisäiseen pohdiskeluun ja yksilölliseen uskoon.
* Luostarin stipendi: Erasmus pilkkasi joidenkin munkkien pinnallista stipendiä ja väitti, että heidän keskittymisensä vaikeaselkoisiin ja merkityksettömiin aiheisiin oli haitallista aidon tiedon tavoittelemiselle. Hän uskoi, että stipendin tulee olla käytännöllistä ja yhteiskunnan tarpeita vastaavaa.
* Papiston voima: Erasmus kritisoi papiston, erityisesti kirkon hierarkian, liiallista valtaa. Hän väitti, että kirkko oli tullut liian maalliseksi ja turmeltuneeksi ja kadottanut todellisen tehtävänsä levittää evankeliumia ja edistää kristillisiä arvoja.
Erasmusin kritiikin tarkoituksena ei ollut heikentää luostaruutta kokonaisuudessaan. Hän tunnusti luostarielämän arvon ja monien omistautuneiden munkkien panoksen. Hän kuitenkin uskoi, että tietyt käytännöt olivat vanhentuneita ja haitallisia, mikä haittasi kristillisen uskon todellista tarkoitusta ja johtaen hengelliseen pysähtyneisyyteen. Hänen kritiikkinsä oli tarkoitus herättää uudistuksia ja elvyttää kirkkoa kehottaen sitä palaamaan ydinarvoihinsa, joita ovat yksinkertaisuus, järki ja aito hurskaus.