Argumentit "Ryöväriparonin" puolesta:
* Työntekijöiden hyväksikäyttö: Vaikka Tiffanyn suorasta osallistumisesta on vain vähän tietoa, 1800-luvun koruteollisuus oli tunnettu huonoista työoloistaan ja alhaisista palkoistaan, erityisesti naisten ja maahanmuuttajien kohdalla. On reilua olettaa, että Tiffany, kuten monet muutkin sen ajan yritykset, hyötyi tästä järjestelmästä.
* Monopolisointi: Charles Tiffany rakensi vahvan tuotemerkin ja maineen, mikä antoi hänelle mahdollisuuden hallita huippuluokan korumarkkinoita. Hänen liiketoimintakäytäntönsä ja aggressiivinen markkinointitaktiikkansa olivat onnistuneita, mutta niitä voitiin pitää epäreiluna kilpailuna pienempiä jalokiviliikkeitä kohtaan.
* Taloudellinen epätasa-arvo: Tiffanyn valtava rikkaus ja eliittiä palvelevat ylellisyystuotteet vaikuttivat osaltaan rikkaiden ja köyhien väliseen valtavaan varallisuuskuiluun kullan aikakaudella.
Argumentit "Ryöväriparonia" vastaan:
* Innovaatiot ja laatu: Charles Tiffany tunnettiin sitoutumisestaan laatuun ja ammattitaitoon. Hän loi standardit jalokivileikkaukselle ja asetukselle, joita kunnioitetaan edelleen. Hän esitteli myös innovaatioita, kuten "Tiffany-asetus" timanttikihlasormuksiin.
* Filantropia: Tiffany oli mukana erilaisissa hyväntekeväisyyshankkeissa lahjoittaen museoille, sairaaloille ja oppilaitoksille. Hänen yrityksensä perusti myös Tiffany &Co. -säätiön, joka jatkaa taiteen ja kulttuurin tukemista.
* Taiteellinen perintö: Tiffanyn yrityksellä oli merkittävä rooli amerikkalaisen maun ja estetiikan muotoilussa. Hänen kokoelmiaan ja mallejaan pidetään ikonisina ja niillä on ollut pysyvä vaikutus taiteen ja korujen maailmaan.
Johtopäätös:
Charles Tiffany oli menestyvä liikemies, joka toimi erittäin kilpaillussa ja hyväksikäyttöisessä taloudellisessa ympäristössä. Vaikka hän ei ollut suoraan osallisena ryöstöparonien pahimpiin ylilyönteihin, hän epäilemättä hyötyi tuolloin olemassa olevasta järjestelmästä. Hänen panoksensa koruteollisuudelle ja hänen hyväntekeväisyystyönsä ovat tärkeitä osa-alueita hänen perinnössään, mutta ne eivät voi täysin poistaa sen aikakauden varjoa, jonka aikana hän eli.
Loppujen lopuksi se, pidätkö häntä "ryöstöparonina", on tulkinnan ja näkökulman asia.