Tanssi on saanut nimensä "pandoista" eli bambukippareista, joita käytetään lyömäsoittimina luomaan tanssiin rytminen säestys. Termi "oasiwas" tarkoittaa heilumista, viitaten palmunlehtien heiluvaa liikettä jäljittelevien tanssijoiden siroisiin ja sulaviin liikkeisiin.
Pandanggo Oasiwas esitetään yleensä pareittain, tanssijat vastakkain ja heijastavat toistensa askeleita ja liikkeitä. Tanssi alkaa hitaalla ja harkitulla rytmillä ja kiihtyy vähitellen, kun tanssijat suorittavat monimutkaista jalkatyötä ja siroja käsieleitä. Käden liikkeet ovat erityisen tärkeitä Pandanggo Oasiwasissa, koska ne luovat illuusion huojuvista lehdistä.
Pandanggo Oasiwasin puvut ovat perinteisesti eloisia ja värikkäitä, ja niissä on usein naisten hameita ja miesten monimutkaisia kirjailtuja paitoja. Tanssia säestää vilkas ja pirteä musiikki, jota tyypillisesti soitetaan perinteisillä filippiiniläisillä soittimilla, kuten kitaralla, bandurialla ja lyömäsoittimilla.
Pandanggo Oasiwasilla on erityinen paikka Filippiinien kulttuurissa, ja sitä pidetään usein yhtenä maan ikonisimmista kansantansseista. Se esittelee Visayasin alueen rikasta kulttuuriperintöä ja on edelleen suosittu valinta kulttuuriesityksiin, kilpailuihin ja festivaaleihin. Tanssi heijastaa filippiiniläisten luovuutta ja taiteellisuutta ja symboloi maan eloisaa ja dynaamista kulttuuriperintöä.