Allegro on yksi yleisimmin käytetyistä tempomerkinnöistä ja sitä voidaan edelleen muokata osoittamaan eri nopeusasteita. Tässä on joitain muunnelmia allegrosta:
- Allegro molto: Erittäin nopea
- Allegro moderato: Kohtuullisen nopea
- Allegro vivace: Elävä ja nopea
- Allegro con brio: Nopea ja eloisa hengessä
Allegro on tyypillisesti vastakohtana hitaampiin tempomerkkeihin, kuten adagio, andante tai moderato.
Säveltäjät käyttävät usein allegroa luodakseen jännityksen, energian ja liikkeen tunteen musiikkikappaleisiinsa. Sitä esiintyy yleisesti sinfonioiden, sonaattien ja konserttojen osissa, missä se edistää musiikin yleistä tunnelmaa ja luonnetta.
Musiikkiesityksen allegroa tulkitessaan muusikot pyrkivät vangitsemaan musiikin eloisan ja energisen hengen säilyttäen samalla tarkkuuden ja hallinnan. Allegron tarkka tempo voi vaihdella esitettävän teoksen kontekstin ja tyylin mukaan.
Allegron kaltaisten tempomerkintöjen ymmärtäminen ja noudattaminen on välttämätöntä muusikoille, jotta he voivat viestiä säveltäjän tarkoittaman ilmaisun ja musiikillisen tulkinnan tarkasti yleisölle.