Breakdance, joka tunnetaan myös nimellä b-boying tai breaking, on dynaaminen tanssimuoto, joka syntyi Bronxissa, New Yorkissa 1970-luvulla. Se yhdistää elementtejä hip hop -kulttuurista ja funk-musiikista. Breakdancelle on ominaista sen akrobaattiset liikkeet, kuten pyöräytykset, käännökset, headspins ja jäädytykset, sekä jalkatyöskentely ja kehon eristäminen. B-pojat ja b-tytöt (naispuoliset breaktanssit) esittävät tyypillisesti breaktanssia miehistöissä tai "ryhmissä", ja "battleiksi" kutsutut kilpailut ovat yleisiä breakdance-yhteisössä.
Streetdance puolestaan on laajempi termi, jota käytetään kuvaamaan erilaisia urbaaneja tanssityylejä, jotka ovat syntyneet kaduilta ja yleistyneet sosiaalisen tanssin ja musiikkivideoiden kautta. Streetdance kattaa laajan valikoiman tyylejä, mukaan lukien hip hop dance, popping, locking, krumping, house dance ja paljon muuta.
Bronxissa breaktanssin rinnalle syntyneelle hip hop -tanssille on ominaista sen sulavat ja rytmiset kehonliikkeet, joita esitetään usein hip hop -musiikin tahdissa. Popping sisältää hallittuja, nopeita liikepurskeita, jotka luovat poksahtavia ääniä ja illuusioita. Lukitus tunnetaan erottuvista lukitus- ja vapautusliikkeistään, jotka usein suoritetaan terävien, kulmikas muotojen luomiseksi. Krumping on voimakas, energinen tanssimuoto, joka on saanut alkunsa afrikkalais-amerikkalaisesta yhteisöstä ja jolle on ominaista nopeat ja räjähtävät liikkeet, joita suoritetaan usein liioitelluilla ilmeillä. House-tanssi kehittyi 1970-luvun lopulla Chicagossa, ja se tunnetaan jalkatyöstään, monimutkaisista askelkuvioistaan ja sulavien kehon liikkeiden käytöstä.
Jokaisella näistä katutanssityyleistä on ainutlaatuiset ominaisuutensa ja kulttuuriset vaikutuksensa, ja ne ovat kehittyneet ja monipuolistuneet vuosien varrella. Vaikka breakdancella ja streetdancella on yhteisiä juuria hip hop -kulttuurissa ja kaupunkiyhteisöissä, ne ovat erilaisia tanssimuotoja, joilla on erilaisia tyylejä, tekniikoita ja historiaa.