Vaikka erittäin aivojen lähestymistavat arvostavat älyä ja analysointia, niistä voi joskus puuttua käytännön ohjeita tai puitteita, jotka ohjaisivat opetusstrategioiden valintaa ja käyttöä. Tämä voi johtaa siihen, että opettajat luottavat yksinomaan päättelyyn ja älylliseen ymmärrykseensä sen sijaan, että he ottaisivat huomioon laajempia kontekstuaalisia tekijöitä, empiirisiä todisteita tai parhaita käytäntöjä.
Joitakin ohjaavia periaatteita, jotka saattavat puuttua erittäin aivohalvauksesta:
1. Todisteeseen perustuvat käytännöt :Erittäin aivohalvaus ei välttämättä aseta etusijalle tutkimuksen tai näyttöön perustuvien käytäntöjen käyttöä opetusstrategioiden valinnassa. Tämä voi saada opettajat luottamaan yksinomaan kognitiiviseen ymmärrykseensä ottamatta huomioon empiirisiä todisteita, jotka tukevat tiettyjen strategioiden tehokkuutta.
2. Monipuoliset oppimistyylit :Erittäin aivohalvaus ei välttämättä ota huomioon opiskelijoiden erilaisia oppimistyyliä. Se voi korostaa liikaa oppimisen älyllistä puolta jättäen huomiotta muut olennaiset tekijät, kuten sosiaaliset, emotionaaliset ja kinesteettiset oppimistyylit. Koska se keskittyy yksinomaan kognitiivisiin prosesseihin, se ei vastaa tarpeeseen vastata erilaisiin oppimistarpeisiin.
3. Käytännön sovellus :Vaikka erittäin aivollinen lähestymistapa voi tarjota syvällistä teoreettista tietoa, se ei välttämättä tarjoa konkreettisia ohjeita teorioiden kääntämisestä käytännön luokkahuonesovelluksiin. Opettajien voi olla haastavaa kuroa umpeen abstraktien ideoiden ja todellisten opetusskenaarioiden välinen kuilu.
4. Inklusiivisuus ja tasapuolisuus :Erittäin aivohalvaus saattaa jättää huomiotta tasa-arvon ja inklusiivisuuden huomioimisen tärkeyden opetuksessa. Siinä ei ehkä oteta huomioon opiskelijoiden erilaisia taustoja, kokemuksia ja tarpeita, mikä saattaa aiheuttaa esteitä tehokkaalle oppimiselle tietyille oppijaryhmille.
5. Aito arvio :Erittäin aivohalvaus saattaa korostaa liikaa kognitiivisia arviointimenetelmiä ja jättää huomiotta aidon ja kokonaisvaltaisen arvioinnin arvon, jossa otetaan huomioon opiskelijoiden luovia, käytännöllisiä ja sosiaalisia taitoja.
6. Oppimisen siirto :Vaikka erittäin aivollinen lähestymistapa saattaa keskittyä tiedon ja tiedon hankkimiseen, se ei välttämättä käsittele riittävästi sitä, kuinka opiskelijat voivat soveltaa oppimaansa todellisissa tilanteissa tai siirtää sitä uusiin yhteyksiin.
7. Yhteistyössä tapahtuva oppiminen :Erittäin aivohalvaus saattaa aliarvioida yhteistoiminnallisen oppimisen, oppilaiden ja oppilaiden välisen vuorovaikutuksen ja vertaisopetuksen edut. Se saattaa asettaa yksilöllisen ajattelun liian tärkeysjärjestykseen ja heikentää sosiaalisen vuorovaikutuksen ja yhteisten oppimiskokemusten merkitystä.
8. Palaute ja mukauttaminen :Erittäin aivohalvaus ei ehkä painota jatkuvaa opiskelijoiden palautetta ja opetusstrategioiden mukauttamista oppilaiden edistymiseen ja tarpeisiin. Se saattaa olettaa, että kun strategia on älyllisesti järkevä, se on tehokas ottamatta huomioon jatkuvan arvioinnin ja mukautuksen tarvetta.
9. Teknologinen integrointi :Erittäin aivohalvaus saattaa jättää huomiotta teknologian mahdollisuudet opetuksen ja oppimisen tehostamisessa. Se saattaa aliarvioida digitaalisten työkalujen, resurssien ja interaktiivisten oppimisympäristöjen arvoa opiskelijoiden sitouttamisessa ja heidän ymmärrystään tukemisessa.
10. Emotionaalinen älykkyys :Erittäin aivohalvaus saattaa jättää huomioimatta tunneälyn ja ihmissuhdetaitojen merkityksen opetuksessa. Se saattaa jättää huomiotta empatian, itsetietoisuuden ja tunnesääntelyn roolin kannustavan oppimisympäristön luomisessa.
Näiden ohjaavien periaatteiden sisällyttäminen opetuksen lähestymistapaan voi auttaa opettajia tasapainottamaan älyllistä kurinalaisuutta käytännön näkökohtien kanssa ja varmistamaan tehokkaat ja osallistavat oppimiskokemukset opiskelijoille.