Hän unelmat siitä. Näin tapahtuu, kun hänen perheensä keskustellaan hänen ja hänen pikku sisarensa Kirsti pakenevan Ruotsiin Ellen Rosenin, juutalaisen tytön kanssa, jota he auttavat. Idea on kauhistuttava, mutta myös toiveikas.
Tässä on lainaus kirjasta:
> "Ruotsi", hän kuiskasi, "se on niin kaukana. Ja meri ... se on tumma ja kylmä ja iso."
-
> "Mutta meri on kaunis", Kirsti sanoi, silmänsä leveät. "Ja Ruotsi on siellä, missä aurinko menee nukkumaan."
-
> Annemarie puristi kättään. Hän ei voinut kuvitella, millaista olisi olla niin kaukana, mutta hän tiesi sydämessään, että Ruotsi oli turvassa. Sinä yönä hän haaveili merestä ja Ruotsista.
Unelma merkitsee Annemarien kaipausta maailmalle, joka on vapaa natsien miehityksen vaaroista.