1. Vainokompleksi :Saalemin asukkaat uskoivat olevansa osa suurempaa taistelua hyvän ja pahan välillä. He pitivät itseään valituina, ja jokaista, joka poikkesi heidän uskomuksistaan, pidettiin potentiaalisena noitana.
2. Pelko ja ahdistus :Salem-yhteisöä uhkasivat jatkuvasti intiaanihyökkäykset ja muut uhkaukset. Tämä pelko ja ahdistus kanavoitiin noitajahtiin, kun ihmiset etsivät syntipukkeja onnettomuuksiinsa.
3. Paranoia :Monet ihmiset Salemissa epäilivät naapureitaan ja syyttivät heitä nopeasti noituudesta. Tätä vainoharhaisuutta ruokkii usko yliluonnolliseen, koska ihmiset uskoivat, että noidat voisivat vahingoittaa heitä näkymättömin keinoin.
4. Kateus ja katkeruus :Noitaoikeudenkäynnit tarjosivat ihmisille tavan sopia henkilökohtaiset pisteet ja kilpailut. Jos joku oli epäsuosittu tai menestynyt, häntä voidaan syyttää noituudesta ja syrjäyttää yhteisöstä.
5. Ryhmäajattelu :Salemin noitaoikeudenkäynneille oli ominaista ryhmämentaliteetti, jossa ihmiset liittyivät hysteriaan kyseenalaistamatta syytösten paikkansapitävyyttä. Kun oikeudenkäynnit alkoivat, kenenkään oli yhä vaikeampaa puhua niitä vastaan.
6. Hallitsemisen halu :Noitaoikeudenkäynnit tarjosivat ihmisille keinon käyttää valtaa ja valvoa muita. Syyttämällä jotakuta noituudesta he voivat pilata hänen maineensa ja mahdollisesti saada hänet teloitetuksi.
7. Uskonnollinen fanaattisuus :Salem oli syvästi uskonnollinen yhteisö, ja noitaoikeudenkäynneitä ruokkii usko paholaisen voimaan ja tarve ylläpitää puhdasta yhteiskuntaa. Jokainen, joka poikkesi hyväksytyistä uskonnollisista vakaumuksista, nähtiin uhkana.