Traaginen virhe on keskeinen elementti Aristoteleen tragediateoriassa. Aristoteles uskoi, että tragedian päähenkilön täytyy olla hyvä ihminen, mutta että heillä täytyy olla myös jonkinlainen kohtalokas virhe, joka johtaa heidän kaatumiseensa. Tämä virhe tekee tragediasta sekä uskottavan että liikuttavan, koska se osoittaa, että hyvätkin ihmiset voivat tehdä virheitä ja kärsiä sen seurauksena.
Joitakin esimerkkejä kirjallisuuden traagisista puutteista ovat:
* Oidipuksen ylpeys, joka saa hänet tappamaan isänsä ja menemään naimisiin äitinsä kanssa.
* Hamletin päättämättömyys, joka johtaa hänen, Ophelian ja hänen äitinsä kuolemaan.
* Macbethin kunnianhimo, joka saa hänet murhaamaan kuningas Duncanin ja ryhtymään tyranniksi.
* Othellon mustasukkaisuus, joka saa hänet murhaamaan Desdemonan.
* Antigonen tottelemattomuus, joka johtaa hänen kuolemaansa.
Traaginen virhe on kirjallinen väline, jolla voidaan luoda voimakkaita ja liikuttavia tarinoita. Näyttämällä hyvän ihmisen tuhon, tragedia voi opettaa meille tiettyjen luonteenpuutteiden vaaroista ja hyvien valintojen tärkeydestä.