Aristoteleen runoudessa hän väittää, että tragedian päähenkilön tulisi olla "ihminen, joka ei ole erityisen hyvä ja oikeudenmukainen, mutta jonka onnettomuutta ei aiheuta pahe tai turmelus, vaan jokin virhe tai heikkous". b> Tämä tarkoittaa, että sankarin ei pitäisi olla täydellinen henkilö, vaan sillä pitäisi olla joitakin puutteita tai heikkouksia. Nämä puutteet eivät välttämättä sinänsä ole huonoja, mutta ne voivat johtaa sankarin kaatumiseen, jos niitä ei hallita kunnolla.
Esimerkiksi Oidipus Rexin tragediassa päähenkilö Oidipus on hyvä ja oikeudenmukainen mies. Hänellä on kuitenkin myös virhe:hän on liian nopea vihastumaan ja tekemään hätiköityjä päätöksiä. Tämä virhe saa hänet tappamaan isänsä ja menemään naimisiin äitinsä kanssa, tietämättään syyllistyen itsemurhan ja insestin rikoksiin. Oidipuksen kaatuminen ei johdu pelkästään hänen puutteistaan, vaan se on myös seurausta olosuhteista, joissa hän joutuu.
Sama pätee muihin traagisiin sankareihin, kuten Hamletiin, Othelloon ja Macbethiin. Jokaisella näistä sankareista on puutteita tai heikkouksia, jotka vaikuttavat heidän kaatumiseensa, mutta myös heidän vuorovaikutuksensa ympäröivän maailman kanssa sinetöi heidän kohtalonsa.
Siksi sankarin kaatuminen ja tuhoutuminen tragediassa ei ole ensisijaisesti seurausta hänen traagisesta luonteestaan. Pikemminkin sankarin vuorovaikutus ympäröivän maailman kanssa ja valinnat, joita hän tekee vastauksena näihin olosuhteisiin, johtavat lopulta sankarin traagiseen kohtaloon.