Mitä on julman teatteri?

Theatre of the Cruel (Ranska:*Théâtre de la Cruauté*) on Antonin Artaudin keksimä termi kuvaamaan radikaalisti uutta teatterin muotoa, joka järkyttäisi ja inhottaisi yleisöään ja paljastaisi siten ihmisen olemassaolon todellisen luonteen. Artaud uskoi, että perinteinen teatteri oli liian kesyä ja epärealistista, eikä se heijastanut ihmisen tilan todellista väkivaltaa ja kaaosta. Hän halusi luoda teatterin, joka olisi niin äärimmäinen ja vastakkainen, että se pakottaisi yleisön kohtaamaan omat pelkonsa ja halunsa.

Theatre of the Cruel -teatterille on ominaista väkivallan, veristen ja muiden järkyttävien kuvien käyttö. Artaud väitti, että nämä elementit olivat välttämättömiä yleisön vastustuksen murtamiseksi ja heidän kokeakseen maailmaa uudella tavalla. Muita tyylin tunnusmerkkejä ovat:perinteisen dramaattisen muodon hylkääminen, visuaalisen ja äänen korostaminen tekstielementtien sijaan, voimakkaan visuaalisen kuvan luomisen korostaminen.

Artaud'n ideoilla oli suuri vaikutus modernin teatterin kehitykseen, ja niitä harjoitetaan edelleen teatteriryhmissä ympäri maailmaa. Tunnetuimpia esimerkkejä Theater of the Cruelista ovat:Euripidesin *The Bacchae*, Oscar Wilden *Salome* ja Peter Shafferin *Equus*.

Tässä on joitain Theatre of the Cruelin tärkeimmistä piirteistä:

* Väkivalta ja verinen: Theatre of the Cruel käyttää usein graafista väkivaltaa ja väkivaltaa järkyttääkseen ja inhotakseen yleisöä. Tätä ei tehdä turhan väkivallan vuoksi, vaan pikemminkin kiireen tunteen luomiseksi ja yleisön pakottamiseksi kohtaamaan omat pelkonsa ja halunsa.

* Alastomuus ja seksuaalisuus: Theatre of the Cruel käyttää usein alastomuutta ja seksuaalisuutta luodakseen epämukavuuden ja epämukavuuden tunteen. Tätä ei tehdä kiusauksen vuoksi, vaan pikemminkin haastaakseen yleisön tavanomaiset käsitykset moraalista ja identiteetistä.

* Perinteisen muodon häiriö: Theatre of the Cruel rikkoo usein perinteisen dramaattisen muodon käyttämällä epälineaarisia kertomuksia, keskeyttämällä kohtauksia ja murtamalla neljännen seinän. Tämä tehdään epätietoisuuden ja epävarmuuden tunteen luomiseksi ja yleisön odotusten haastamiseksi.

* Painotus visuaalisuuteen ja ääneen: Theatre of the Cruel painottaa usein enemmän visuaalista kuvaa ja ääntä kuin dialogia. Tämä tehdään luomaan mukaansatempaavampi ja aistivampi kokemus yleisölle ja ohittamaan rationaalinen mieli ja vetoamaan suoraan tunteisiin.

Theatre of the Cruel on haastava ja provosoiva teatterimuoto, mutta se voi olla myös voimakas ja muuttava kokemus. Kohtaamalla yleisön omat pelkonsa ja halunsa Theatre of the Cruel voi auttaa meitä ymmärtämään paremmin itseämme ja ympäröivää maailmaa.