Lady Macbeth:
- Syyllisyys ja henkinen rappeutuminen: Lady Macbethiä syöksyy syyllisyys Duncanin murhan jälkeen ja hän alkaa nähdä painajaisia ja hallusinaatioita. Hänen henkinen tilansa heikkenee, mikä johtaa unissakävelyyn ja lopulta hulluuteen.
- Eristys: Hän eristyy miehestään Macbethistä, kun tämä kamppailee oman syyllisyytensä ja kunnianhimonsa kanssa. Hän joutuu käsittelemään tekojensa seuraukset yksin.
- Ihmisyyden menetys: Lady Macbeth menettää tajuntansa moraalista ja inhimillisyydestä, kun hänestä tulee yhä armottomampi vallan tavoittelussa. Tämä menetys heikentää merkittävästi hänen emotionaalista hyvinvointiaan.
- Itsemurha: Lopulta Lady Macbeth tekee itsemurhan, koska hän ei enää kestä syyllisyytensä ja kärsimyksensä painoa.
Macbeth:
- Syyllisyys ja vainoharhaisuus: Macbethiä vaivaavat syyllisyys ja vainoharhaisuus Duncanin murhan jälkeen. Hän kokee hallusinaatioita, kuten Banquon aaveen näkemistä, ja pelkää, että hänet paljastetaan tai rangaistaan rikoksistaan.
- Unen ja fyysisen terveyden menetys: Macbeth kärsii unettomuudesta ja fyysisen terveyden heikkenemisestä kokemansa henkisen stressin ja syyllisyyden vuoksi.
- Luottamuksen ja yhteyden menetys: Macbeth eristyy ja suhtautuu epäluuloisesti ympärillään oleviin ja pelkää pettämistä ja kostoa. Hän menettää ystäviensä ja alamaistensa luottamuksen ja kunnioituksen.
- Traaginen loppu: Macbeth kohtaa traagisen lopun, kun Macduff voittaa ja tappaa hänet. Hänen tuhonsa on suora seuraus hänen teoistaan ja hänen aiheuttamistaan kärsimyksistä.
Vaikka molemmat hahmot kärsivät suuresti koko näytelmän ajan, Lady Macbethin kärsimys on ensisijaisesti sisäistä ja psykologista, mikä ilmenee hänen syyllisyydestään ja henkisestä rappeutumisestaan. Macbeth puolestaan kokee ulkoisia seurauksia, kuten luottamuksen menettämisen, unen ja lopulta elämänsä. Loppujen lopuksi yleisö voi tulkita kärsimyksensä laajuuden eri tavalla, mutta molemmat hahmot kärsivät tekojensa seurauksena merkittävää emotionaalista, psyykkistä ja fyysistä kipua.