- Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen vuonna 323 eaa. Seleukidi-imperiumi nousi alueen hallitsevaksi vallaksi ja Juudeasta tuli sen hallitsema provinssi.
- Seleukidien kuningas Antiokhos III Suuri käynnisti kampanjat Aleksanterin kuoleman jälkeen menetettyjen alueiden takaisin saamiseksi ja vaikutusvallan laajentamiseksi alueella.
Tämä johti konflikteihin ja jännitteisiin seleukidien ja Juudan juutalaisen väestön välillä.
- Seleukidit pakottivat alueella hellenisaatiopolitiikkaa, jonka tarkoituksena oli sulauttaa juutalainen kansa ja edistää kreikkalaista kulttuuria ja uskontoa. Tämä sisälsi yritykset tukahduttaa juutalaisten uskonnolliset käytännöt ja perinteet, mikä aiheutti kaunaa ja vastustusta juutalaisten keskuudessa.
- Juudan tilanne kiristyi, kun seleukidit tehostivat hellenisointiponnistelujaan ja joutuivat yhteen juutalaisten uskonnollisten johtajien kanssa. Tämä ajanjakso loi pohjan Maccabean kapinalle, joka puhkesi muutamaa vuotta myöhemmin.
Sosiaalinen ja uskonnollinen ilmasto Juudassa
- Poliittisista jännitteistä ja hellenisaatiopaineista huolimatta juutalainen kulttuuri ja uskonnolliset perinteet säilyivät Juudassa vahvoina.
- Juutalainen yhteisö säilytti uskonsa ja käytäntönsä vastoinkäymisissä, mikä johti uudelleen keskittymiseen identiteettinsä ja perinteidensä säilyttämiseen.
- Kirjanoppineilla ja tutkijoilla oli ratkaiseva rooli juutalaisen kirjallisuuden ja uskonnollisten tekstien säilyttämisessä, mukaan lukien heprealaisen Raamatun kokoaminen ja muokkaaminen tänä aikana.
- Juudan yhteisöt juurtuivat syvälle uskonnollisiin perinteisiinsä, tapoihinsa ja rituaaleihinsa, mikä loi yhtenäisyyden ja joustavuuden tunteen ulkoisten haasteiden edessä.
Yleiskatsaus
Vuoteen 200 eKr. mennessä Juuda oli Seleukidi-imperiumin hallinnassa ja kohtasi hellenisaatiopolitiikkaa ja konflikteja Seleukidi-kuninkaiden kanssa. Juutalainen väestö pysyi vankkumattomana uskonnollisissa vakaumuksissaan ja loi pohjan mahdolliselle makkabealaisten kapinalle.