Millerin näytelmä kirjoitettiin vuonna 1953, McCarthyn aikakauden huipulla, kun HUAC tutki väitettyjä kommunisteja viihdeteollisuudessa. Miller itse oli yksi tutkituista, ja hän käytti näytelmänsä ilmaisemaan huolensa komitean taktiikoista.
Sekä Salemin noitaoikeudenkäynneissä että HUAC:n kuulemistilaisuuksissa viattomia ihmisiä syytettiin väärinkäytöksistä vähäisten tai ei ollenkaan todisteiden perusteella. Salemissa syyttäjät olivat usein nuoria tyttöjä, jotka väittivät olevansa paholaisen riivaama, kun taas HUAC:n kuulemistilaisuudessa syyttäjät olivat usein syytettyjensa poliittisia vihollisia. Molemmissa tapauksissa syytetyiltä evättiin usein asianmukainen oikeudenkäynti ja heidän elämänsä tuhoutui.
Miller uskoi, että HUAC:n kuulemiset olivat vaarallinen uhka Amerikan demokratialle. Hän näki komitean eräänlaisena nykyajan noidan metsästyksenä ja pelkäsi, että se johtaisi viattomien ihmisten vainoon. Hänen näytelmänsä The Crucible oli hänen tapansa varoittaa amerikkalaista yleisöä poliittisen vainon vaaroista.