1. Noitien profetia :Kuultuaan noitia näytöksessä 1, Macbeth saa tietää profetioista, että hänestä tulee kuningas ja että Banquon jälkeläiset tulevat lopulta hallitsemaan Skotlantia. Tämä ennustus kylvää kateuden ja kunnianhimon siemeniä Macbethin mieleen. Hän näkee Banquon mahdollisena kilpailijana ja uhkana vasta hankitulle valtaistuimelleen, koska hän pelkää, että Banquon tulevat jälkeläiset saattavat syrjäyttää hänet tai hänen sukujuurensa.
2. Banquo's Keen Perception :Macbeth on tietoinen, että Banquo on viisas ja tarkkaavainen, mikä tekee hänestä mahdollisen uhan Macbethin petollisille ja murhallisille suunnitelmille. Banquo epäilee rikosta Duncanin kuolemassa ja epäröi luottaa Macbethiin. Hänen epäilyksensä ja uteliaisuutensa herättävät huolta Macbethin mielessä, mikä lisää hänen pelkoaan siitä, että Banquo saattaa paljastaa totuuden ja paljastaa hänet.
3. Banquon haamu :Kun Macbeth on murhannut Banquon, häntä syövä syyllisyys ja vainoharhaisuus ilmenevät Banquon aaveena, joka kummittelee häntä. Aave toimii jatkuvana muistutuksena Macbethin rikoksesta ja lisää hänen pelkoaan ja turvattomuuttaan entisestään. Banquon läsnäolo, jopa aaveena, jatkaa Macbethin levottomuutta ja saa hänet tuntemaan olonsa uhatuksi juuri sen henkilön puolesta, jonka hän luuli onnistuneesti eliminoivansa.
4. Halloituksen menettäminen :Macbethin pelko Banquoa kohtaan heijastaa myös hänen oman elämänsä ja kunnianhimonsa hallinnan vähenemistä. Vallan tavoittelu on johtanut hänet väkivallan ja petoksen polulle, mutta hän ymmärtää, että Banquon olemassaolo asettaa haasteen hänen kyvylleen säilyttää otteensa valtaistuimella. Banquon rehellisyys ja moraalinen kompassi lisäävät Macbethin haavoittuvuuden ja epävarmuuden tunnetta.
5. Paranoia ja syyllisyys :Kun Macbethin syyllisyys ja vainoharhaisuus syvenevät, hänen käsityksensä Banquosta uhkana muuttuu irrationaalisemmaksi. Hän alkaa nähdä Banquon läsnäolon ja vaikutuksen kaikkialla, vaikka hänen osallisuudestaan ei ole konkreettista näyttöä. Tämä vainoharhaisuus lisää entisestään Macbethin pelkoa ja saa hänet ryhtymään epätoivoisiin toimiin asemansa suojelemiseksi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että Macbethin pelko Banquoa kohtaan johtuu useista tekijöistä, mukaan lukien noitien ennustukset, Banquon synnynnäinen viisaus ja epäluulo, Banquon kummituksen ahdistava läsnäolo ja Macbethin oma lisääntyvä vainoharhaisuus ja syyllisyys. Banquon olemassaolo haastaa Macbethin hallinnan ja turvallisuuden tunteen ja muodostaa syvän uhan hänen kunnianhimolleen ja mielenrauhalleen.