Ylimielisyys ja liiallinen itseluottamus: Caesarin usko omaan voittamattomuuteensa ja piittaamattomuus muiden varoituksista johtaa hänen kaatumiseensa.
Kunnianhimo ja vallanhalu: Caesarin pyrkimys olla Rooman ainoa hallitsija ohjaa hänen tekojaan ja vaarantaa hänen tuomionsa.
Poliittinen naiivius: Caesar ei ymmärrä vihollistensa, mukaan lukien Brutuksen ja Cassiuksen, aiheuttamaa poliittista vaaraa, koska hän aliarvioi heidän kykynsä ja halukkuutensa kääntyä häntä vastaan.
Liika luottamus muihin: Caesarin luottamus kannattajiinsa ja heidän uskollisuutensa osoittautuvat harhaanjohtaviksi, sillä jotkut hänen lähimmistä liittolaisistaan pettävät hänet.
Emotionaalinen impulsiivisuus: Caesarin emotionaaliset reaktiot ja impulsiiviset päätökset, kuten hänen armonsa voitettuja vihollisiaan kohtaan ja hänen hätiköitymisensä senaattia vastaan, lisäävät hänen haavoittuvuuttaan.
Neuvojen kuuntelematta jättäminen: Caesarin piittaamattomuus liittolaistensa ja kannattajiensa varoituksista ja neuvoista, mukaan lukien Calpurnian unelma ja Artemidorusin kirjakäärö, saa hänet vaaraan.