Romeo on monimutkainen hahmo, joka ilmentää sekä ihmisluonnon vahvuudet että heikkoudet. Hän on intohimoinen ja romanttinen rakastaja, mutta hän on myös nopealuonteinen ja impulsiivinen. Hänen harkitsemattomat päätöksensä johtavat usein traagisiin seurauksiin. Hän on kuitenkin myös myötätuntoinen ja välittävä ihminen, ja hän kykenee suureen rakkauteen ja antaumukseen.
Romeon hahmoa on tulkittu monin eri tavoin vuosisatojen ajan. Jotkut kriitikot ovat nähneet hänet traagisena sankarina, kun taas toiset ovat nähneet hänet virheellisenä hahmona, joka saa aikaan oman tuhonsa. Viime kädessä Romeon hahmon tulkinta on yksittäisen lukijan tai katsojan päätettävissä.
Tässä on joitain näytelmän tärkeimpiä lainauksia Romeosta:
"Mutta, pehmeä! Mikä valo tuon ikkunan läpi rikkoutuu?
Se on itä ja Julia on aurinko." (Toinen näytös, kohtaus 2)
"Oi, hän opettaa soihdut palamaan kirkkaasti!
Näyttää siltä, että hän roikkuu yön poskella
Kuin rikas jalokivi Etiopin korvassa,
Kauneus liian rikasta käytettäväksi, maalle liian kallis!" (Näyttö I, kohtaus 5)
"Minä uskon sinun sanasi:
Kutsukaa minua, mutta rakastakaa, niin minut kastetaan uusiksi;
Tästä eteenpäin minusta ei koskaan tule Romeoa." (Toinen näytös, kohtaus 2)
"Oi Romeo, Romeo, miksi olet Romeo?
Kiellä isäsi ja hylkää nimesi,
Tai jos et halua, vanno vain rakkauteni,
Ja minusta ei ole enää Capulet." (Toinen näytös, kohtaus 2)
"Kuolen siis suudelmalla." (V näytös, kohtaus 3)