Näytelmässä Macbethia kuvataan kuitenkin myös monimutkaisena ja traagisena hahmona, joka kykenee syvälliseen itsetutkiskeluun ja katumukseen. Huolimatta laskeutumisestaan pimeyteen ja tyranniaan, Macbeth osoittaa itsetietoisuutta ja emotionaalista syvyyttä, mikä erottaa hänet muista häikäilemättömistä roistoista. Hänen soolokielensä paljastavat hänen sisäiset kamppailunsa, epäilynsä ja henkisen ahdistuksensa, mikä tekee hänestä pakottavan ja säälittävän hahmon.
Lisäksi Macbethin matka kietoutuu kohtalon, vapaan tahdon ja vallan turmelevan vaikutuksen teemoihin. Hänestä tulee varoittava tarina siitä, kuinka hallitsematon kunnianhimo ja moraaliset kompromissit voivat johtaa itsetuhoon. Hänen alkuperäisen jalon luonteensa ja myöhempien tekojensa välinen kontrasti herättää tragedian tunteen ja inhimillisen erehtymisen mahdollisuuden.
Siksi paradoksi "pienempi kuin Macbeth ja suurempi" kiteyttää hänen luonteensa monimutkaisuuden. Vaikka Macbethin teot ovat epäilemättä ilkeitä ja moraalisesti tuomittavia, hän ilmentää myös tiettyjä traagisia ominaisuuksia, jotka tekevät hänestä enemmän kuin vain yksiulotteisen konnan. Tämä hänen hahmonsa paradoksaalinen luonne luo syvällisen tutkimisen ihmisluonnosta, moraalisista valinnoista ja hillittömän kunnianhimon seurauksista.