Willy Lomanilla, näytelmän päähenkilöllä, on useita piirteitä, jotka vaikuttavat hänen traagiseen luonteeseensa:
Hubris: Willyn liiallinen ylpeys ja ylivoimainen luottamus omiin kykyihinsä johtavat lopulta hänen kaatumiseensa. Hän uskoo voivansa saavuttaa suurta menestystä pelkällä päättäväisyydellä, piittaamatta ympäröivästä maailmasta.
Hamartia: Willyn kohtalokas virhe on hänen kyvyttömyys hyväksyä todellisuutta ja mukautua muuttuviin olosuhteisiin. Hän takertuu itsepintaisesti vanhentuneisiin ihanteisiinsa ja kieltäytyy tunnustamasta, että hänen unelmaansa menestymisestä on saavuttamaton.
Analyysi: Willy kokee itseoivalluksen hetken, kun hän vihdoin ymmärtää totuuden elämästään. Tämä paljastus tulee kuitenkin liian myöhään, eikä hän voi paeta tekojensa traagisia seurauksia.
Peripeteia: Näytelmän käännekohta tapahtuu, kun Willy erotetaan työstään. Tämä tapahtuma laukaisee sarjan onnettomuuksia, jotka lopulta johtavat hänen traagiseen kuolemaansa.
Katarsis: Yleisö kokee sääliä ja pelkoa Willyä kohtaan, jonka Aristoteles piti välttämättöminä elementeinä traagisessa katarsissa. Willyn kaatuminen toimii varoittavana tarinana, joka varoittaa häpeän ja itsepetoksen vaaroista.
Lisäksi näytelmässä tutkitaan kunnianhimoa, materialismia ja amerikkalaisen unelman tavoittelua, jotka kaikki lisäävät Willyn tarinan traagista luonnetta.
Lopuksi Death of a Salesman on esimerkki traagisen sankarin matkasta, sillä Willy Lomanin hahmon puutteet, valinnat ja mahdollinen kaatuminen herättävät yleisössä syvän emotionaalisen reaktion ja jättävät heille tragedian tunteen.