Mitä traagisella sankarilla on Aristoteleen mukaan?

Aristoteleen määritelmä traagisesta sankarista löytyy hänen teoksestaan ​​"Poetiikka". Aristoteleen mukaan traaginen sankari on henkilö, joka ei ole täysin hyvä tai kokonaan paha, vaan on sekoitus sekä hyviä että huonoja ominaisuuksia. Traaginen sankari on myös tyypillisesti korkea-arvoinen tai jalosyntyinen, ja heidän kaatumisensa johtuvat usein heidän omista puutteistaan.

Aristoteles ehdottaa, että traagisella sankarilla tulisi olla seuraavat ominaisuudet:

1. Hamartia :Tämä viittaa traagiseen virheeseen tai harkintavirheeseen, joka johtaa sankarin kaatumiseen. Sankarin hamartia johtuu yleensä hänen omista valinnoistaan, ei ulkoisista tekijöistä.

2. Hubris :Tämä viittaa sankarin liialliseen ylpeyteen tai ylimielisyyteen. Hubris saa sankarin usein ylittämään itsensä ja tekemään virheitä.

3. Peripeteia :Tämä viittaa äkilliseen onnen kääntymiseen, joka tapahtuu sankarin elämässä. Peripeteia syntyy yleensä sankarin hamartiasta.

4. Anagnorisis :Tämä viittaa sankarin hetkeen, jolloin hän tunnistaa itsensä tai tajuaa omat virheensä. Anagnorisi tapahtuu usein näytelmän lopussa, ja se saa sankarin tuntemaan katumusta teoistaan.

Aristoteles uskoi, että traagisen sankarin pitäisi herättää yleisössä sääliä ja pelkoa. Sääli on myötätuntoa, jota yleisö tuntee sankarin kärsimystä kohtaan, kun taas pelko on ahdistuksen tunnetta, jota yleisö tuntee sankarin mahdollisesta kohtalosta. Aristoteles uskoi myös, että traagisen sankarin tulisi olla samaistuttava yleisöön, jotta he voisivat samaistua sankarin kamppailuihin.