Toimintakehotus: Kello toimii dramaattisena laitteena, joka ilmoittaa noitien kokouksen päättymisestä ja kehottaa Macbethia ryhtymään toimiin. Se korostaa kiireellisyyttä ja tulevia päätöksiä, joita Macbeth joutuu kohtaamaan koko näytelmän ajan.
Kohtalo ja kohtalo: Kellon soitto viittaa kohtalon ja kohtalon väistämättömyyteen. Se tarkoittaa, että noitien ennustukset ja niitä seuraavat traagiset tapahtumat saavat liikkeen, ja Macbeth joutuu tahattomasti mukaan säälimättömään tapahtumaketjuun.
Yliluonnollinen interventio: Kello merkitsee siirtymistä tavallisesta maailmasta yliluonnolliseen maailmaan. Se korostaa näkymättömien voimien läsnäoloa ja niiden vaikutusta Macbethin elämään ja valintoihin.
Macbethin omantunnon kummitus: Kelloa voidaan pitää myös Macbethin häiriintyneen omantunnon symbolina. Se edustaa hänen tekojensa psykologista veroa ja syyllisyyttä, jota hän kantaa murhan jälkeen. Kellon ääni saattoi kaikua Macbethin mielessä muistuttaen häntä jatkuvasti hänen synkistä teoistaan.
Syyllisyyden kaiut: Näytelmän edetessä kellon ääni saattaa edelleen kaikua Macbethin tajunnassa. Se voisi toimia toistuvana motiivina, joka yhdistää alkuperäisen murhan myöhempiin seurauksiin ja kummittelee Macbethia hänen kukistumiseensa asti.
Kaiken kaikkiaan kello Macbethin kohtauksen 1 lopussa toimii voimakkaana symbolina, joka esittelee keskeisiä teemoja, välittää tunnetta lähestyvästä tuomiosta ja ennakoi näytelmän traagista kehityskulkua.