Miten Shylock suhtautuu kristittyjen venetsialaisten kaltoin kohteluun?

Shylock, juutalainen rahalainaaja William Shakespearen näytelmässä "Venetsialainen kauppias", reagoi kristittyjen venetsialaisten kaltoinkohteluun sekoitus vihaa, kaunaa ja uhmaa. Koko näytelmän ajan Shylock joutuu loukkausten, pilkan ja syrjinnän kohteeksi eri henkilöiden taholta, mukaan lukien Antonio, hänelle velkaa oleva kauppias ja muut venetsialaiset kristityt.

Shylockin ensimmäinen vastaus tähän huonoon kohteluun on alistuva ja katkera. Hän tunnustaa, että juutalaisena hän on ulkopuolinen venetsialaisessa yhteiskunnassa ja että hänen on kestettävä asemaansa liittyvät loukkaukset ja ennakkoluulot. Hänen kuuluisassa "Eikö juutalaisella silmät ole?" puheessa Shylock väittää, että huolimatta juutalaisten ja kristittyjen välisistä eroista, heillä on samat perusinhimilliset tunteet ja kokemukset:

```

Eikö juutalaisella ole silmiä? eikö juutalaisella ole käsiä, elimiä, ulottuvuuksia, aisteja, tunteita, intohimoja? ruokittu samalla ruoalla, loukkaantunut samoilla aseilla, alttiina samoille sairauksille, parannettu samoilla keinoilla, lämmitetty ja jäähdytetty samalla talvella ja kesällä, kuin kristitty on? Jos pistelet meitä, emmekö vuoda verta? jos kutitat meitä, emmekö naura? jos myrkytämme meidät, emmekö kuole? ja jos teet meille väärin, emmekö kosta?

```

Tämä puhe korostaa Shylockin epäoikeudenmukaisuuden tunnetta ja hänen kostonhaluaan niille, jotka ovat tehneet hänelle vääryyttä. Hänen katkeruutensa ei kuitenkaan rajoitu yksittäisiin kristittyihin; se ulottuu koko kristilliseen yhteiskuntaan, joka on syrjäyttänyt ja syrjinyt häntä.

Näytelmän edetessä Shylockin viha ja kostonhalu korostuvat. Kun Antonio laiminlyö lainansa, Shylock vaatii vaatimaan täyden lihakilon rangaistuksen, vaikka se merkitsee Antonion hengen vaarantamista. Tämä äärimmäinen toimenpide heijastaa Shylockin syvään juurtunutta vihaa ja tarvetta puolustaa valtaansa jatkuvan sorron edessä.

Uhmastuksestaan ​​huolimatta Shylock kukistuu lopulta kostopyrkimyksessään. Venetsian herttua hallitsee Antonioa, ja Shylock joutuu kääntymään kristinuskoon ja luopumaan omaisuudestaan. Tämä tulos korostaa Shylockin kapinan rajoituksia ja korostaa venetsialaisessa yhteiskunnassa vallitsevia kestäviä valtarakenteita ja ennakkoluuloja.

Kaiken kaikkiaan Shylockin reaktiot kristityiltä venetsialaisilta saamaansa väkivaltaiseen kohteluun ovat monimutkaisia ​​ja monitahoisia, ja ne vaihtelevat alistumisesta ja katkeruudesta vihaan, uhmaamiseen ja lopulta tappioon. Hänen hahmonsa toimii Shakespearen välineenä tutkia ennakkoluuloja, kostoa ja taistelua oikeuden puolesta yhteiskunnassa, jota leimaa uskonnollinen ja sosiaalinen jakautuminen.