inho ja halveksunta:
* Hän pitää sitä epämiellyttävänä ja epätoivottavan. Hamlet tuomitsee liiallisen juomisen ja kiihkeän käyttäytymisen "epämiellyttäväksi" ja "epämääräiseksi". Hän näkee sen merkkinä heikkoudesta ja itsehallinnan puutteesta.
* Hänet ovat inhottavia isänsä äskettäisen kuoleman kunnioittamisen puute. Hamlet uskoo, että paljastuminen on epäkunnioittavaa ja epäasianmukaista, kun otetaan huomioon hänen isänsä viimeaikainen menetys.
* Hän pitää sitä tekopyhyydenäytönä. Hamlet tunnustaa tuomioistuimen juhlan pinnallisuuden ja virheellisyyden. Hän näkee sen keinona tuomioistuimelle näyttää onnelliselta ja yhtenäiseltä peittäen heidän todelliset surun ja syyllisyyden tunteensa.
eristyksen tunne:
* hän tuntee vieraantuneiksi paljastajista. Hamletin melankolinen luonne ja hänen hauvat ajatuksensa erottivat hänet humalassa olevan juhlan ilosta ja hylkäämisestä. Hän ei pysty liittymään sisään ja tuntuu ulkopuoliselta.
* hänellä on vaikea ilmaista omaa aitoa suruaan. Revelryn ylivoimainen ilmapiiri tekee hänelle haastavan ilmaista omia aitoja tunteitaan. Hän tuntee pakotetun ilon tukehtuneen.
Kynisyyden ripaus:
* Hän näkee nautinnon häirinnän todellisista ongelmista. Tuomioistuimen keskittyminen nautintoon ja juhliin peittää taustalla olevat valtataistelut, petokset ja korruptiot, jotka ovat olemassa valtakunnassa.
* hän kyseenalaistaa elämän merkityksen ja tarkoituksen. Hamletin pohtiminen kuolleisuudesta ja ihmisen olemassaolon hauraus on ristiriidassa paljastajien huoleton hylkäämisen kanssa. Hän näkee nautinnon turhana yrityksenä paeta väistämätöntä.
Lopulta Hamletin tunteet humalassa nautinnosta ovat heidän oman sisäisen myllerryksensä heijastus. Hänet häiritsevät syvästi tapahtumia, jotka ovat tulleet ja kamppailevat selviytyäkseen isänsä kuolemasta, äitinsä petoksesta ja tuomioistuimen korruptiosta. Revelry toimii jyrkän kontrastin oman melankolisen tilansa kanssa ja korostaa hänen eristyneisyyttään ja vieraantumistaan.