Tässä yhteydessä "kuplamaine" viittaa siihen, kuinka helposti henkilön maine voidaan tuhota tai pilata. Macbeth on huolissaan siitä, kuinka hänet muistetaan hänen kuolemansa jälkeen, ja hän pelkää, että hänen maineensa tahrautuu hänen rikoksensa vuoksi. Hän tuntee olevansa haavoittuvainen ja hauras, ja hän tietää, että hänen maineensa voi helposti puhjeta kuplana.
Tämä on yleinen teema Shakespearen näytelmissä, ja sitä tutkitaan usein konnan hahmon kautta. Shakespearen roistot ovat usein monimutkaisia ja sympaattisia hahmoja, jotka kamppailevat usein oman syyllisyytensä ja katumuksensa kanssa. He ovat saattaneet olla vallan turmeltuneet tai olosuhteiden vuoksi saatettu hulluiksi, mutta he ovat silti ihmisiä ja pystyvät silti tuntemaan omantunnon piston.
Macbethin tapauksessa hänen "kuplamaineensa" tuhoutuu lopulta, kun Macduff voittaa hänet taistelussa. Macduff, uskollinen aatelismies, jonka Macbeth on ajanut maanpakoon, palaa Skotlantiin kostaakseen Duncanin kuoleman. Hän tappaa Macbethin yksitaistelussa ja julistaa itsensä Skotlannin uudeksi kuninkaaksi.
Macbethin kuolema merkitsee hänen tyrannillisen hallituskautensa loppua, ja se toimii myös varoituksena niille, jotka yrittävät saada valtaa moraalittomin keinoin. Macbethin "kuplamaine" on muistutus siitä, että valta voi olla ohikiitävää ja että sen tavoittelu voi johtaa tuhoon.