"Dun dun" -sanan käyttö voidaan jäljittää varhaisiin radiodraamoihin, joissa sitä käytettiin usein osoittamaan mysteerin tai kauhutarinan ilmestymishetkeä. Termi teki suosituksi radio-ohjelma The Shadow, joka käytti äänitehostetta lisätäkseen tarinoihinsa mysteerin ja aavistustunteen.
Radiodraamoissa ja vanhan ajan radiossa, joissa äänitehosteet olivat ratkaisevan tärkeitä tunnelman luomisessa, "dun dunia" käytettiin yleisesti ilmoittamaan konnan saapumisesta, lisäämään jännitystä pelottavien kohtausten aikana tai kiinnittämään huomiota juonenkäänteeseen.
Ajan myötä "dun dun" siirtyi visuaaliseen mediaan, erityisesti elokuviin ja televisioon. Siitä tuli synonyymi jännittäville tai dramaattisille hetkille. Kuuluisa "Jaws" -teemamusiikki, jonka on säveltänyt John Williams, sisältää näkyvän "dun dun" -aiheen. Se esiintyy myös näkyvästi kauhuelokuvien, kuten "Psycho" ja pitkään jatkuneen televisiosarjan "CSI", ääniraidoissa.
Viime vuosina "dun dun" on tullut hyvin tunnettu ja kaikkialla esiintyvä ääniefekti. Sen käyttö meemissä, verkkovideoissa ja komedialuonnoksissa on entisestään vahvistanut sen asemaa jännityksen ja yllätyksen symbolina.
Vaikka "dun dun" on edelleen tunnetuin muunnelma, on olemassa muita samanlaisia äänitehosteita, jotka palvelevat samaa tarkoitusta. "Ta-daa" käytetään usein osoittamaan yllättävää tai paljastavaa hetkeä, kun taas "ba-dum-tish" kuullaan yleisesti komedian yhteyksissä vitsin täsmentämiseksi tai humoristisen vaikutelman luomiseksi.
"Dun dun" on jättänyt pysyvän jäljen popkulttuuriin, ja siitä on tullut ikoninen ääniefekti, joka herättää välittömästi odotuksen, jännityksen ja dramaattisen paljastuksen. Sen vaikutus näkyy eri medioissa klassisista radiodraamoista nykyaikaiseen digitaaliseen sisältöön.