Kunnianhimo ja mustasukkaisuus: Shakespeare vihjaa Iagon kunnianhimosta ylennyksen ja kateuden Cassion asemaa kohtaan. Hänen katkeruutensa ruokkii hänen haluansa sabotoida Cassiota ja Othelloa, mikä saa hänet manipuloimaan tapahtumia ja asettamaan ne toisiaan vastaan.
Turvallisuus ja itseinho: Iagon epävarmuus johtuu hänen uskostaan, että hänen ympärillään olevat ihmiset jättävät hänet huomiotta ja eivät kunnioita häntä. Tämä alemmuuskompleksi ilmenee vihana toisten menestystä ja hallinnan tarpeena.
Kosto: Iago kokee olevansa loukattu, kun Othello valitsi Cassion luutnantiksi, mikä hänen mielestään loukkaa hänen omia kykyjään. Hänen kostonhalunsa saa hänet järjestämään Othellon ja Cassion kaatumisen.
Kaaoksesta nauttiminen: Jotkut tulkinnat viittaavat siihen, että Iago viihtyy luomassaan kaaoksessa. Hän nauttii muiden manipuloinnista ja heidän kaatumisensa seuraamisesta, mikä osoittaa hänen persoonallisuutensa sadistisen juonen.
Psykologinen monimutkaisuus: Shakespeare jättää Iagon motiivit tarkoituksella epäselviksi, mikä tekee hänestä arvoituksellinen ja arvaamaton hahmo. Tämä monimutkaisuus mahdollistaa monipuoliset tulkinnat ja rohkaisee katsojia pohtimaan ihmisen pahuuden luonnetta, yhteiskunnallisten paineiden vaikutusta sekä sisäisten ja ulkoisten tekijöiden vuorovaikutusta ihmisen toiminnassa.
Näiden tekniikoiden avulla Shakespeare esittelee Iagon monitahoisena hahmona, jonka motiivit ovat sekoitus henkilökohtaista epävarmuutta, mustasukkaisuutta sekä vallan ja kontrollin halua. Kieltäytymällä antamasta suoraviivaista selitystä hän haastaa yleisön kohtaamaan oman ymmärryksensä ihmisten käyttäytymisestä sekä hyvän ja pahan monimutkaisuudesta.