1. Solistus näytöksessä III, kohtaus III :Tässä yksipuheessa kuningas ilmaisee syyllisyytensä ja tunnustaa tekojensa vakavuuden. Hän sanoo:"Oi, minun rikokseni on arvo, se haisee taivaalle; / sillä on ensisijainen vanhin kirous, / veljen murha. Enkö voi rukoilla?..." Hän tietää, että hänen rikoksensa on kauhea ja että se kantaa raskaan taakan.
2. Keskustelu Hamletin kanssa näytöksessä III, kohtaus IV :Kun Hamlet kohtaa kuninkaan hänen rikoksestaan, kuningas reagoi syyllisyydellä ja katumuksella. Hän myöntää tekonsa ja ilmaisee pahoittelunsa. Hän sanoo:"Oi Hamlet, mikä kaatuminen siellä oli! / Minulta, jonka rakkaus oli sitä arvokasta / että se kulki käsi kädessä lupaukseni kanssa / Tein hänelle avioliitossa..." Kuningas tunnustaa että hän on luopunut armosta ja katuu syvästi pettämistään.
3. Yritä rukoilla näytöksessä III, kohtaus III :Kuningas yrittää rukoilla anteeksiantoa, mutta huomaa olevansa kykenemätön siihen. Hän kokee, että hänen rikoksensa on niin suuri, ettei sitä voida antaa anteeksi. Tämä kuvastaa hänen sisäistä taisteluaan syyllisyyden ja katumuksen kanssa.
Koko näytelmän ajan kuningas osoittaa katumuksen ja katumuksen merkkejä, mikä osoittaa, että hän ei ole täysin vailla omaatuntoa.