Muinaiset alkuperät:
* "Rhodopis" muinaisessa Egyptissä: Kreikkalainen kirjailija nimeltä Strabo kertoo tarinan kreikkalaisesta orjatytöstä nimeltä Rhodopis, jonka omisti egyptiläinen kurtisaani. Hän menetti tossunsa, ja varakas mies löysi sen ja etsi omistajaa. Lopulta he menivät naimisiin ja esittivät Cinderellan ydinelementtejä.
* "The Catkin" muinaisessa Kiinassa: Tämä 1. vuosisadalla kirjoitettu kiinalainen kansantarina kertoo tarinan nuoresta naisesta, jota sukupuolipuoli kohtelee huonosti, mutta joka löytää rakkauden prinssiin maagisen muodonmuutoksen kautta.
Keskiaika ja renessanssi:
* "Perceforest" (1330): Tämä ranskalainen romanttinen romaani sisältää tarinan nuoresta naisesta, jonka jumalaton äitipuoli ja sisarpuoli pakottavat elämään palvelijana. Myöhemmin keiju muuttaa hänet ja menee naimisiin kuninkaan kanssa.
* "Pikku lasitossu" (1690): Charles Perrault julkaisi tämän version Cinderella-tarinasta antamalla sille tutun lasitossun ja korostaen julmaa sukupuoliperhettä.
1800-luku ja sen jälkeen:
* "Aschenputtel" (1812): Grimmin veljesten versio tarinasta, joka tunnetaan englanniksi nimellä "Cinderella", esitteli taianomaiset elementit keijukummista ja kurpitsavaunuista.
* Useita mukautuksia: 1800- ja 1900-luvuilla Cinderellasta tuli suosittu aihe oopperoissa, baleteissa, näytelmissä ja elokuvissa. Nämä mukautukset jatkoivat klassisen tarinan uudelleenmuotoilua ja uudelleenkuvittamista.
Kulttuuriset muunnelmat:
* Cinderella-tarinoita on monissa kulttuureissa maailmanlaajuisesti, ja tarinan yksityiskohdat ja taikuuden rooli vaihtelevat. Joissakin versioissa on eläinapulaisia, toisissa erilaisia maagisia esineitä ja joissakin korostetaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoja.
Tuhkimon merkitys:
Cinderellan jatkuva suosio johtuu sen yleismaailmallisesta vetovoimasta. Se puhuu ihmisen jatkuvasta halusta oikeudenmukaisuuteen, rakkauteen ja toivoon. Tarina muistuttaa meitä siitä, että jopa ne, jotka kohtaavat vaikeuksia ja huonoa kohtelua, voivat voittaa vastoinkäymiset ja löytää onnen.