Mitkä ovat Crucible-pelin paradoksit?

* Syyllisyyden ja viattomuuden paradoksi: Monet Cruciblen hahmoista ovat juuttuneet syyllisyyden ja viattomuuden verkkoon. He voivat olla syyttömiä rikoksiin, joista heitä syytetään, mutta he voivat myös tuntea syyllisyyttä, koska he ovat tehneet jotain väärin menneisyydessä. Esimerkiksi Abigail Williams on syytön noitaksi, mutta hän tuntee syyllisyyttä, koska hän on valehdellut muista ihmisistä.

* Vallan ja voimattomuuden paradoksi: Cruciblen hahmot kamppailevat jatkuvasti vallasta. Jotkut, kuten Abigail Williams, käyttävät valtaansa kiusata ja manipuloida muita. Toiset, kuten John Proctor, käyttävät valtaansa yrittääkseen suojella viattomia. Kuitenkin jopa näytelmän voimakkaimmat ihmiset ovat lopulta voimattomia joukkohysteriaa vastaan.

* Hyvän ja pahan paradoksi: Crucible on näytelmä hyvästä ja pahasta. Näytelmä ei kuitenkaan esitä yksinkertaista hyvän ja pahan kahtiajakoa. Sen sijaan se osoittaa, kuinka hyvä ja paha voivat esiintyä rinnakkain samassa ihmisessä. Esimerkiksi Abigail Williams on sekä pahan uhri että tekijä. Hän on Salemissa vallitsevan hysteerian uhri, mutta hän käyttää hysteriaa myös omaksi hyödykseen.

Nämä ovat vain muutamia paradokseista, jotka kulkevat Cruciblen läpi. Nämä paradoksit tekevät näytelmästä sekä monimutkaisen että vakuuttavan. Ne haastavat meidät ajattelemaan syyllisyyden, viattomuuden, voiman, voimattomuuden, hyvän ja pahan luonnetta.