Taiteilijat voivat käyttää useita erilaisia sävellysmuotoja, mukaan lukien:
* Symmetrinen koostumus: Tämän tyyppiselle koostumukselle on ominaista peilikuvatasapaino keskiakselin ympärillä. Symmetrisiä koostumuksia käytetään usein luomaan järjestyksen ja vakauden tunnetta.
* Epäsymmetrinen koostumus: Tämän tyyppisessä koostumuksessa ei ole peilikuvatasapainoa, vaan siinä käytetään dynaamisempaa elementtien järjestelyä. Epäsymmetriset koostumukset voivat olla visuaalisesti kiinnostavampia ja mukaansatempaavampia kuin symmetriset sommittelut, mutta niiden tekeminen voi olla myös haastavampaa.
* Säteittäinen koostumus: Tämän tyyppiselle koostumukselle on ominaista elementtien pyöreä tai spiraalimainen järjestely keskipisteen ympärille. Radiaaliset sävellykset voivat luoda liikkeen ja energian tunteen.
* Hierarkkinen kokoonpano: Tämäntyyppinen koostumus korostaa tiettyjä elementtejä toisten edelle. Tärkeimmät elementit sijoitetaan tyypillisesti sävellyksen keskelle tai näkyvälle paikalle. Hierarkkisia sävellyksiä voidaan käyttää keskittymisen ja draaman tunteen luomiseen.
Sävellysmuoto on tärkeä näkökohta kaikenlaisille taiteilijoille, ja sillä voi olla merkittävä rooli taideteoksen kokonaisvaikutuksessa ja menestyksessä.