1. Syyllisyyden ja korruption symboliikka: Duncanin murhan jälkeen Macbeth kokee syyllisyyttä ja on vainoharhaisuuden ja turvattomuuden valtaama. Hän alkaa kuvitella verta käsillään, ja tästä kuvasta tulee jatkuva muistutus hänen rikoksestaan. Veren näkemys ahdistaa häntä ja siitä tulee hänen sisäisen turmeltuneisuutensa näkyvä ilmentymä.
2. Metaforinen käyttö: William Shakespeare käyttää verta metaforisesti läpi näytelmän. Macbeth kutsuu pimeitä voimia ja henkiä näytelmän aikana, ja näitä yliluonnollisia olentoja kutsutaan usein "pimeyden välineiksi" tai "kuoleman hengiksi". Veri on yhteydessä näihin pahantahoisiin voimiin, mikä viittaa pahuuden ja kunnianhimojen turmelevaan vaikutukseen Macbethin sieluun.
3. Veri aiheena: Veri on toistuva kuva läpi näytelmän. Macbethin ensimmäistä kohtaamista noitien kanssa leimaa heidän ennustus, jonka mukaan hänestä tulee Cawdorin Thane ja lopulta Skotlannin kuningas. Näihin profetioihin liittyy verennäkyjä, jotka luovat aavemaisen ilmapiirin ja ennakoivat tulevia verisiä tapahtumia.
4. Ritualistinen symboliikka: Verellä on rooli tietyissä kohtauksissa, joissa on rituaalisia elementtejä. Esimerkiksi IV näytöksessä, kohtaus I, noitaliitto osallistuu rituaaliin, johon liittyy verta, kun he sekoittavat kattilaa ja lausuvat ennustuksensa. Veri edustaa tässä yhteydessä elämän vuodattamista ja yliluonnollisten voimien kutsumista.
5. Ironia ja oikeus: Verta käytetään myös korostamaan näytelmässä ironiaa ja runollista oikeudenmukaisuutta. Kun Lady Macbeth yrittää pestä pois kuvitteellisen veren käsistään, häntä kiusaa syyllisyys ja lopulta hän laskeutuu hulluuteen. Veri symboloi hänen pesemättömiä syntejään ja kostoa, jota hän kohtaa.
William Shakespeare vahvistaa näytelmän syyllisyyden, väkivallan ja moraalisen rappeutumisen teemoja hyödyntämällä veren motiivia eri tavoin. Näytelmä tutkii Macbethin tekojen seurauksia ja ilmaisee, että veri ei merkitse vain fyysistä verenvuodatusta, vaan myös ihmissielun saastumista ja turmeltumista.