* Hänen syyllisyytensä ja katumuksensa. Kun Macbeth tappaa Duncanin, Lady Macbethistä tulee yhä enemmän syyllisyyttä. Hän alkaa nähdä näkyjä Banquon haamusta, eikä hän pysty nukkumaan. Unissakävelykohtauksessaan hän paljastaa syvän emotionaalisen tuskansa ja syyllisyytensä sanoen:"Ulos, hemmetin paikka! Ulos, minä sanon!" Tämä osoittaa, että hän ei ole vain kylmäverinen tappaja, vaan että hän pystyy myös tuntemaan katumusta.
* Hänen rakkautensa Macbethiin. Kaikesta huolimatta Lady Macbeth rakastaa Macbethia. Hän on valmis tekemään mitä tahansa auttaakseen häntä saavuttamaan tavoitteensa, vaikka se merkitsisi kauheiden rikosten tekemistä. Tämä osoittaa, että hän ei vain käytä Macbethia omaksi hyödykseen, vaan että hän aidosti välittää hänestä.
* Hänen hajoamisensa. Näytelmän viimeisessä kohtauksessa Lady Macbeth tulee hulluksi ja kuolee. Tämä osoittaa, että hän ei enää kestä syyllisyytensä ja katumuksensa painoa. Hänen kuolemansa on traaginen loppu hahmolle, joka oli kerran niin vahva ja kunnianhimoinen.
Nämä hetket osoittavat, että Lady Macbeth ei ole vain yksiulotteinen konna, vaan että hän on monimutkainen ja monipuolinen hahmo. Hän kykenee suureen pahuuteen, mutta hän pystyy myös suureen rakkauteen ja katumukseen.