Suorittaakseen pizzicaton viulisti asettaa sormensa kielelle (tai kielelle), jonka hän haluaa kynittää, ja sitten käyttää sormen nopeaa alaspäin koskettavaa liikettä kynittääkseen kielen. Tuloksena oleva ääni on lyhyt, terävä nuotti, jota voidaan käyttää luomaan erilaisia musiikkitehosteita.
Pizzicatoa käytetään usein klassisessa musiikissa lisäämään vaihtelua orkesterin soundiin. Sitä käytetään myös usein jazzissa, folkissa ja muissa musiikin tyylilajeissa luomaan lyömäkkäämpää ääntä.
Tässä on esimerkkejä siitä, kuinka pizzicatoa käytetään musiikissa:
* Beethovenin 5. sinfonian ensimmäisessä osassa pizzicaton kielet luovat kiireellisyyden ja jännityksen tunteen.
* Brahmsin viulukonserton toisessa osassa pizzicaton kielet tarjoavat kevyen, ilmavan taustan viulisolistille.
* Tšaikovskin Sinfonian nro 6 kolmannessa osassa pizzicaton kielet luovat mysteerin ja jännityksen tunteen.
Pizzicato on monipuolinen tekniikka, jolla voidaan luoda erilaisia musiikkitehosteita. Viulistit voivat lisätä musiikkiinsa ainutlaatuisen ja jännittävän elementin kynimällä jousia sormillaan.