Myötätunto: Lincoln ilmaisee syvän myötätuntonsa ja huolensa sotilaita kohtaan, jotka ovat uhranneet henkensä vapauden puolesta. Hän tunnustaa jälkeenjääneiden perheiden tuskan ja kärsimyksen ja kunnioittaa kaatuneiden muistoa.
Nöyryys: Lincolnin puhe heijastaa syvää nöyryyden tunnetta. Hän ei anna voittoa itselleen tai unionin joukkoille yksin, vaan korkeamman voiman ja koko kansan horjumattoman päättäväisyyden ansioksi.
Ykseys ja sovinto: Lincoln korostaa kansakunnan haavojen parantamisen merkitystä sisällissodan jälkeen. Hän vaatii yhtenäisyyttä, anteeksiantoa ja ilkeyden jättämistä syrjään niitä kohtaan, jotka taistelivat unionia vastaan.
Velvollisuudelle omistautuminen: Lincolnin puhe osoittaa hänen horjumattoman sitoutumisensa vapauden ja oikeuden eteen. Hän tunnustaa hänelle presidenttinä asetetun valtavan vastuun ja velvollisuuden ja lupaa jatkaa väsymättä työtä kansakunnan hyvinvoinnin ja säilyttämisen puolesta.
Moraalinen vakaumus: Lincolnin sanat paljastavat hänen vahvan moraalisen vakaumuksensa ja uskonsa sen asian vanhurskauteen, jonka puolesta he taistelivat. Hän vahvistaa sitoutumisensa vapauden ja tasa-arvon ihanteisiin ja ilmaisee lujan päättäväisyyden vaalia näitä periaatteita.
Johtajuus ja vahvuus: Lincoln heijastaa voimaa ja luottamusta johtajana. Hän juurruttaa ihmisiin toivoa ja varmuutta välittämällä tarkoituksentuntoa, päättäväisyyttä ja kykyä ohjata kansakuntaa haastavien aikojen läpi.
Kaunopuheinen viestintä: Puhe korostaa myös Lincolnin poikkeuksellisia oratorisia taitoja. Hänen kykynsä ilmaista monimutkaisia ajatuksia yksinkertaisella mutta voimakkaalla kielellä, hänen kadenssinsa ja sanavalinnansa tekevät hänen puheistaan ikimuistoisia ja vaikuttavia.