Draamassa monologi on pitkä puhe, jonka yksi näyttelijä pitää yleensä itselleen ja joka paljastaa hänen ajatuksiaan ja tunteitaan. Monologeja voidaan käyttää juonen eteenpäin viemiseen tai yleisön ymmärtämiseen hahmon sisäiseen elämään. Kuuluisia esimerkkejä monologeista ovat Hamletin "Olla tai ei olla" -puhe ja Richard III:n "Nyt on tyytymättömyytemme talvi".
Kirjallisuudessa monologeja käytetään usein romaaneissa ja novelleissa. Niitä voidaan käyttää paljastamaan yhden hahmon ajatuksia ja tunteita tai tarjoamaan useita näkökulmia yhteen tapahtumaan. Kuuluisia esimerkkejä kirjallisuudessa esiintyvistä monologeista ovat Shakespearen hahmojen solilogit ja James Joycen Ulysseksen tietoisuuden virtamonologit.
Jokapäiväisessä puheessa sanaa "monologi" voidaan käyttää myös viittaamaan yksittäisen henkilön pitkään puheeseen, erityisesti poliittisessa tai julkisessa kontekstissa. Monologit voivat olla vakuuttavia tai informatiivisia, ja niitä voidaan käyttää viestien välittämiseen tai mielipiteen ilmaisemiseen.