Yhteenveto
Jessie Popen runo "Noise" juhlii modernin teollisuusmaailman melua ja energiaa. Puhuja kuvaa monia erityyppisiä ääniä, joita kaupungissa voi kuulla, liikenteen melusta koneiden huminaan ja ihmisten pulinaan. Puhuja pitää näitä ääniä jännittävinä ja virkistävänä, ja hän uskoo niiden olevan merkki edistymisestä ja innovaatiosta.
Runo on kirjoitettu vapaassa säkeessä, ja se käyttää erilaisia runollisia välineitä liikkeen ja energian tunteen luomiseen. Esimerkiksi puhuja käyttää onomatopoeiaa matkimaan kaupungin ääniä, ja hän luo kuvien avulla eläviä kuvia kaupunkimaisemasta. Runossa myös toistolla korostetaan puhujan kantaa, että kaupungin melu on positiivinen asia.
Selitys
Runo "Melu" on heijastus 1900-luvun alun yhteiskunnassa tapahtuneista muutoksista. Teollinen vallankumous oli tuonut mukanaan uuden melun ja saastumisen aikakauden, mutta monet ihmiset pitivät näitä muutoksia merkkinä edistymisestä ja mahdollisuudesta. Runon puhuja on selvästi yksi näistä ihmisistä. Hän pitää kaupungin melua innostavana, ja hän uskoo sen olevan merkki elävästä ja dynaamisesta yhteiskunnasta.
Runo on myös ihmishengen juhla. Puhuja löytää kauneutta ja inspiraatiota kaupungin melusta, ja hänen mielestään tämä on osoitus ihmisen sopeutumiskyvystä ja luovuudesta. Runo on muistutus siitä, että myös kaaoksen ja epävarmuuden keskellä on aina toivoa ja mahdollisuutta.
Tässä on muutamia lisäkohtia, jotka kannattaa ottaa huomioon runosta:
* Puhuja käyttää sanaa "melu" kuvaamaan kaupungin ääniä, mutta hän ei tarkoita, että nämä äänet olisivat epämiellyttäviä. Päinvastoin, hän pitää niitä jännittävinä ja virkistävänä.
* Runo on täynnä liikettä ja energiaa. Puhuja käyttää erilaisia runollisia välineitä luodakseen tämän liikkeen tunteen, mukaan lukien onomatopoeia, kuvitelma ja toisto.
* Runo on edistyksen ja innovaation juhla. Puhuja uskoo, että kaupungin melu on merkki elävästä ja dynaamisesta yhteiskunnasta.
* Runo on myös ihmishengen juhla. Puhuja löytää kauneutta ja inspiraatiota kaupungin melusta, ja hänen mielestään tämä on osoitus ihmisen sopeutumiskyvystä ja luovuudesta.